Vapaapäivät rennosti.

Uusia kokemuksia olen päässyt kokemaan eniten viikonloppuisin. Saavuttuani 20.1 sunnuntaina tänne Baillarguesin asuntolaan illasta niin opin, että asuntolan opiskelijat viettävät iltaa yhdessä ruokalassa nauttien virvokkeita, pikkusuolaisia syöden ja pelaamalla korttipelejä ja siitä lähtien olen ollut mukana illanistujaisissa viikonloppuisin.

Aasialaisessa buffet ravintolassa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni 27.1 sunnuntaina. Päädyin sinne kun istuskelin asuntolan ruokalassa viettäen aikaa ja opiskelija kysyi ranskaksi, että lähdenkö syömään ja selväksi sain kun kysyvästi sanoin restaurant. Uutena kokemuksena kaikkea piti maistella mitä jaksoi syödä. Wokki annokset valmistettiin, että itse valikoidaan mitä haluaa syödä ja annetaan kokin paistaa wokki. Kevätkääryleitä ja muita uppopaistettuja oli tarjolla, erilaisia susheja ja lihaa tikuissa. Salaatti valikoima oli monipuolinen ja jälkiruokana oli valittavissa jäätelöistä, kakkuihin ja pieniin leivoksiin. Yllätyin siitä, että minun ei tarvinnut maksaa ruuastani kun opiskelija, joka kysyi minua mukaan halusi maksaa laskuni!

Vina Wok

Jälkiruokia

Töitten jälkeen torstaina 31.1 Quentin pyysi mukaan oppitunnille hänen kanssaan, jotta hän opettaisi minua samalla ranskan kieltä ja leipomon sanastoa, jotta työpaikalla tiedän mitä tarvitsen tuotteen valmistukseen. Ranskan sanastosta/lauseista osaan jo tervehtimiset, kuulumisien kysely, ruokailuun tarvittavat lauseet.

Toinen päivä helmikuuta käytiin Quentinin kanssa katsomassa kaloja ja muita mereneläviä merikeskuksessa. Pienistä kaloista suuriin, kalastus kaloista eksoottisiin kalalajeihin, haita oli erilaisia ja merikilpikonnia. Huikea kokemus oli ja niin monipuolinen kalalaji "valikoima". Ei sellaisia ui Suomen järvissä!

Jokaisesta kalasta oli tälläinen info taulu.

Mureenoja

Sarvilosserokala

Seuraavana päivänä (3.2) valmistin karjalanpaistin ja perunamuussia, kun oli aiemmin puhetta töissä, että haluanko valmistaa ruokaa Suomesta. Tottakai karjalanpaistin tein! Kymmenelle henkilölle tein ruokaa ja kun oli minulla vielä paisti uunissa, sitä alettiin pakkaamaan ja lähtemään matkaan! Minä häkellyin siitä (en tiennyt, että lähdetään ruuan kanssa muualle) ja no piti paisti ottaa pois uunista, joka vielä tarvitsi 40min paisto aikaa. Matkan aikana selvisi, että lähdettiin muiden leipuri opiskelijoiden ja Quentinin kanssa minun työpaikan pomon luokse illalliselle. Keitin lihat valmiiksi heidän luonaan ja syötiin minun ja muiden opiskelijoiden valmistamia ruokia. Ranskalaisilla ei ole minnekään kiire ruokapöydän ääressä ollessa, helposti kuluu muutama tunti jutellessa ja syödessä. Minä taas kuuntelen hiljaa kun kielimuuri tulee vastaan.

Tyypillisesti he jotka menevät kylään/illalliselle tuovat leipää, pantokia ja viiniä mukanaan. Joka kerta mitä olen ollut mukana niin näin on tehty. Kuudes päivä helmikuuta illastettiin entisen Compagnonin jäsenen luona. Les Compagnon du devoir et tu Tour de France on koulutus-organisaatio, joka antaa meille asumis mahdollisuudet täällä Ranskassa. Puhuttiin ja syötiin kuusi tuntia! Uutena ruokailu tyylinä tuli vastaan Raclette, eli sillä sulatetaan juustoviipaleita alalevyllä ja eri makkaroita (esim. chorizo, prosciutto) ylälevyllä, lisäksi keitettyjä perunoita ja pieniä suolakurkkuja. Keskiyöllä tultiin takaisin asuntolalle ja töissä pitäisi olla 04.00! Kuultuani tämän Quentinille sanoin, että "Really!?" Ja Quentin vastasi: "This is baker's life in France!"

Raclette