Vapaapäivät rennosti.

Uusia kokemuksia olen päässyt kokemaan eniten viikonloppuisin. Saavuttuani 20.1 sunnuntaina tänne Baillarguesin asuntolaan illasta niin opin, että asuntolan opiskelijat viettävät iltaa yhdessä ruokalassa nauttien virvokkeita, pikkusuolaisia syöden ja pelaamalla korttipelejä ja siitä lähtien olen ollut mukana illanistujaisissa viikonloppuisin.

Aasialaisessa buffet ravintolassa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni 27.1 sunnuntaina. Päädyin sinne kun istuskelin asuntolan ruokalassa viettäen aikaa ja opiskelija kysyi ranskaksi, että lähdenkö syömään ja selväksi sain kun kysyvästi sanoin restaurant. Uutena kokemuksena kaikkea piti maistella mitä jaksoi syödä. Wokki annokset valmistettiin, että itse valikoidaan mitä haluaa syödä ja annetaan kokin paistaa wokki. Kevätkääryleitä ja muita uppopaistettuja oli tarjolla, erilaisia susheja ja lihaa tikuissa. Salaatti valikoima oli monipuolinen ja jälkiruokana oli valittavissa jäätelöistä, kakkuihin ja pieniin leivoksiin. Yllätyin siitä, että minun ei tarvinnut maksaa ruuastani kun opiskelija, joka kysyi minua mukaan halusi maksaa laskuni!

Vina Wok

Jälkiruokia

Töitten jälkeen torstaina 31.1 Quentin pyysi mukaan oppitunnille hänen kanssaan, jotta hän opettaisi minua samalla ranskan kieltä ja leipomon sanastoa, jotta työpaikalla tiedän mitä tarvitsen tuotteen valmistukseen. Ranskan sanastosta/lauseista osaan jo tervehtimiset, kuulumisien kysely, ruokailuun tarvittavat lauseet.

Toinen päivä helmikuuta käytiin Quentinin kanssa katsomassa kaloja ja muita mereneläviä merikeskuksessa. Pienistä kaloista suuriin, kalastus kaloista eksoottisiin kalalajeihin, haita oli erilaisia ja merikilpikonnia. Huikea kokemus oli ja niin monipuolinen kalalaji "valikoima". Ei sellaisia ui Suomen järvissä!

Jokaisesta kalasta oli tälläinen info taulu.

Mureenoja

Sarvilosserokala

Seuraavana päivänä (3.2) valmistin karjalanpaistin ja perunamuussia, kun oli aiemmin puhetta töissä, että haluanko valmistaa ruokaa Suomesta. Tottakai karjalanpaistin tein! Kymmenelle henkilölle tein ruokaa ja kun oli minulla vielä paisti uunissa, sitä alettiin pakkaamaan ja lähtemään matkaan! Minä häkellyin siitä (en tiennyt, että lähdetään ruuan kanssa muualle) ja no piti paisti ottaa pois uunista, joka vielä tarvitsi 40min paisto aikaa. Matkan aikana selvisi, että lähdettiin muiden leipuri opiskelijoiden ja Quentinin kanssa minun työpaikan pomon luokse illalliselle. Keitin lihat valmiiksi heidän luonaan ja syötiin minun ja muiden opiskelijoiden valmistamia ruokia. Ranskalaisilla ei ole minnekään kiire ruokapöydän ääressä ollessa, helposti kuluu muutama tunti jutellessa ja syödessä. Minä taas kuuntelen hiljaa kun kielimuuri tulee vastaan.

Tyypillisesti he jotka menevät kylään/illalliselle tuovat leipää, pantokia ja viiniä mukanaan. Joka kerta mitä olen ollut mukana niin näin on tehty. Kuudes päivä helmikuuta illastettiin entisen Compagnonin jäsenen luona. Les Compagnon du devoir et tu Tour de France on koulutus-organisaatio, joka antaa meille asumis mahdollisuudet täällä Ranskassa. Puhuttiin ja syötiin kuusi tuntia! Uutena ruokailu tyylinä tuli vastaan Raclette, eli sillä sulatetaan juustoviipaleita alalevyllä ja eri makkaroita (esim. chorizo, prosciutto) ylälevyllä, lisäksi keitettyjä perunoita ja pieniä suolakurkkuja. Keskiyöllä tultiin takaisin asuntolalle ja töissä pitäisi olla 04.00! Kuultuani tämän Quentinille sanoin, että "Really!?" Ja Quentin vastasi: "This is baker's life in France!"

Raclette

Kolmen viikon työt. 22.1 - 10.2

Joo onhan tuosta viime kirjoituksesta aikaa jo kolme viikkoa! Arkipäivinä tehtiin töitä ja viikonloput otettiin rennosti. (Oma laiskuuteni myös vaikutti asiaan, miksi en kirjoittanut joka viikko.)

Aloitan kertomalla työpaikastani. Työpaikkani on Des rêves et du Pain Montpellierissä se sijaitsee lähellä kaupungin Porte du Peyrou portti nähtävyyttä. Työpaikkani on pieni leipomo, joka valmistaa erilaisia leipiä, patonkeja, suolaisia leivonnaisia ja brioche leivonnaisia. Toisessa saman nimisessä leipomossa valmistetaan vain lehtitaikina tuotteita, jotka kuljetetaan meille pakastettuna ja me nostatetaan ja paistetaan myytäväksi. Kuusi leipuria mukaan lukien minä ja lisäksi neljä naista, jotka hoitavat kassaa ja tuotteiden myyntiä.

Asuntolani sijaitsee Baillarguesissa ja on n. 30 minuutin ajomatkan päässä työpaikastani, joten meillä jokaisella Ranskaan lähteneellä on työkaveri, joka kyyditsee meidät työpaikalle ja on meidän seurana ja opettajana työpaikalla. Quentin on minun työkaverini ja hänen kanssaan pystyy puhumaan englantia sujuvasti niin oppiminen töissä onnistuu ja hän opettaa lisänä Ranskan lauseita ja sanoja, mitä tarvitsen nyt aluksi.

Työpäiväni alkavat aikaisintaan 04.00 ja viimeistään 07.00 ja töissä ollaan minimissään kahdeksan tuntia, riippuu päivistä miten paljon on tekemistä niin töistä pois lähtöaika ei ole "kiveen hakattu". Ensimmäisellä viikolla Quentin katsoi minun työtaitojani miten pärjään. Hän ohjaa ja kertoo mitä teen ja kirjoittelen muistiinpanoja esimerkiksi. Minkä kokoisiksi focaccia taikinan jaan ja muita taikinoita, sekä muita työtehtäviä, joita teen on pienien pizzojen ja Quiche piirakoiden valmistus, burgeri sämpylöiden pyörittely, spelttileipien muotoilu ja foccacien täyttö. Kun osaan itsenäisesti tehdä asioita sitten aloitetaan nopeuden lisääminen työntekemiseen. Taukoja ei ranskalaiset oikein pidä, vaikka heille on sovittu kaksi 15 minuutin taukoa työvuoron aikana, korkeintaan ottavat esim. patongista pätkän ja sitä syövät samalla kun tekevät töitä. Minä pidin ekan tauon vasta kolmannella työviikolla!

Seuraavassa blogi päivityksessä kirjoitan mitä tein/missä kävin viikonloppuisin. Kirjoitan sen huomenna!

Työpaikkani

Tuotevalikoimaa

Gâteau des rois

Porte du Peyrou (suom. Peyroun portti.)

 

Promenade du Peyrou

Saint-Clement aqueduct

Église Saint Anne (suom. Pyhän Annen kirkko.)

Työpaikkani sijaitsi hyvin lähellä Peuryon Porttia.

Ensimmäinen viikko Nimesissä, sekä kulttuurin/tapojen seuraamista.

Toinen viikko lähti nyt käyntiin, mutta kerron ensimmäisen viikon tapahtumia. 

Maanantai (14.1) aloitimme päivän koulussa leipomalla tuotteita, joita valmistamme Suomessa. Päädyimme leipomaan pullapitkoa, korvapuusteja, kaneliässiä ja tuulihattuja. Kaikki onnistui todella hyvin ja tuulihatut ovat näköjään hyvin suosittuja leivoksia! Kaneliässiä kutsutaan Sablé:iksi täällä (sama valmistus massa). Tiistaina ja keskiviikkona leivottiin vuorostaan Ranskan tuotteita. Ranskan pohjoisella alueella leivottua leipää, patonkia, jota käytetään täytettyjen patonkien valmistamiseen. Croisantteja ja Pain au chocolat on kirjaimellisesti käännettynä: Suklaaleipää, mutta se valmistetaan rullaamalla lehtitaikinaan kaksi suklaa tankoa väliin. Mukavia yhdeksän tunnin koulupäiviä oli. Torstaina käytiin tutustumassa työpaikkoihin ja minun toiseen asuntolaan. Muutto oli tarpeellinen minun työmatkan lyhentämiseen, joten nyt asun paikassa nimeltä Baillargues (20.1). Perjantai ja lauantai oli avointen ovien päivä asuntolassa/koulussa Nimeksessä, joten leivoimme ja olimme "näytillä", että ulkomailta opiskelijoita tulee Ranskaan opiskelemaan alaansa.

Täällä Ranskassa on myös aikuiskoulutusta, joten kahdessa eri ryhmässä olemme työskennelleet. Ensin 17-19 ikäisten kanssa ja sitten aikuis-opiskelijoiden kanssa. Nuoret tekivät koristeleipiä näytille tulevaan Avoimet ovet päiviä varten (kun me leivottiin aiemmin mainittuja leivoksia)  kun taas aikuisopiskelijoiden kanssa tehtiin omenapiirakkaa, alusta alkaen valmistettua vaniljakreemiä, tuulihattukakkua.

Leipureiden koulutus menee koulussa ja töissä käymisessä. Aamuyöstä mennään töihin ja sitten töiden jälkeen mennään asuntolalle viettämään vapaa-aikaa ja illasta käydään koulua. Kierto alkaa sitten alusta. Opettaja ja oppilaan välinen yhteys ei ole pelkäästään sitä, että opettaja on opettaja ja oppilas on oppilaana vaan he viettävät myös aikaa ja hauskanpitoa vapaa-ajalla. Esimerkiksi mitä olen käynyt ravintolassa niin opettaja Emil on ollut mukana ja yleensä 5-8 oppilasta + me. Todella ystävällistä porukkaa ovat ranskalaiset! Tervehdys tapoihin kuuluu: miehet kättelevät ja jos tervehditään perhettä tai hyviä ystäviä niin poski pusuilla tervehditään myös ja naiset tervehtivät kaikkia kolmella poski pusulla täällä eteläisessä Ranskassa, pohjoisessa kahdella poski pusulla tervehditään.

Minun työt alkavat tiistaina ja päättyvät perjantaihin. Työpäivien ajankohta on aamu 6 alkaa ja päättyy iltapäivä 14.00. Todella innoissani olen ja ei ole kovaa jännitystä työstä. Työpaikassani työskentelee kanadalainen ja siellä puhutaan enemmänkin englantia, joten kielimuuri ei ole kovin korkea.

(Kirjoitettu maanantaina 21.1)

Tuulihattuja, pullaa ja kaneliässiä

Pain viennois.

Ranskalaisten opiskelijoiden tekemiä koristeleipiä.

Saapuminen ja paikkaan tutustuminen.

Montpellieriin laskeuduttua meitä oli vastassa opettajat/Kv-ohjaajamme Emil ja Natalie. Heidän kyydillä lähdimme Nimesiin, puhuttiin matkan varrella ranskan ja englannin kielitaidosta. Montpellier ja Nimesin välinen matka on 54km ja moottoritietä pitkin ajettiin 130km/h vauhdilla!  Saavuttuamme Nimesin asuntolaan/kouluun, meille näytettiin huoneemme ja ulkoapäin katsottuna rakennus näyttää linnalta! (Ei vankila linnalta! :D ) Tytöt ja pojat asuvat erillään toisistaan asuntolassa ja noudattavat annettuja sääntöjä, esimerkiksi hattua ei pidetä sisällä, ruokailujen aikana pidetään poolopaitoja päällä ja henkilöt, jotka asuvat vähemmän aikaa paikassa niin he nukkuvat kerrossänkyjen yläsängyssä.

Sunnuntaina lähdettiin tutustumaan Nimesin kaupunkiin. Käytiin nähtävyyksien luona ja kuvia otin paljon! Linja-autot ovat helpoin tapa liikkua Nimesissä, niin saimme bussikortit, johon ladataan rahaa. Bussin yhteen suuntaan maksaa 1,60 euroa! Kello.15.00 aikaan lähdimme opiskelijoiden kyydissä Lego näyttelyyn, siellä oli legoista rakennettu kaupunkeja, patsaita ja taidetta! Näyttelyn jälkeen kävimme opiskelijoiden toisessa asumis-kohteessa, tämä on sen vuoksi jos työpaikka on liian kaukana asuntolasta. Vietimme aikaa ja pelasimme petankia! (Joka muuten on alunperin ranskalainen peli.) Lähdin yksin sitten ranskalaisten opiskelijoiden kanssa syömään ravintolaan, joka erikoistui perunasta valmistettuihin ruokiin. Itse tilasin burgerin, jossa sämpylät olivat perunasta valmistettu ja jälkiruuaksi Crème brûléen. Ruokailun jälkeen sain kyydin takaisin asuntolaan ja heti nukkumaan. 

Maanantaina alkoi koulu ja opettaja Emil halusi nähdä maamme leipomotuotteita ja osaamista. (Kirjoitettu torstai 17.1)

Nimesin kaupungin vaakunasta oleva suihkulähde.

Nimesin kaupungin vaakunoita katukiveyksessä.

 

Luonnontieteellinen/historiallinen museo.

 

Kirkko.

Nimesin Kaupungintalo

Härkäpatsas ja taustalla kirkko.

Nimesin Amfiteatteri

Härkätaistelijasta patsas

Kirkko

Maison Carrée temppeli, joka toimii museona nykypäivänä.

Illan ravintola.

Crème brûlée